Kun liikuntakärpänen puraisee, se puraisee usein kunnolla. On aamuspinningiä, lounasjoogaa, illalla jumppa tai pari, välipäivinä käydään lenkillä ja sohva on kirosana. Milloin liika on liikaa? Milloin taas vähäinenkin liikunta on tarpeen?

Jokainen keho on, jälleen kerran, erilainen. Samoin jokaisen elämäntilanne, stressinsietokyky, ravitsemustaso ja kehon tottuminen liikuntaan. Aina tauon jälkeen kannattaa aloittaa kehoa kuunnellen, ja jos tauko on venynyt vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi, varovainen aloitus säästää rasitusvammoilta ja ylirasitukselta.

Jos elämässäsi on muutenkin stressiä, ei kehoa kannata rasittaa lisää rankalla liikunnalla päivittäin. Tällöin kannatta keskittyä palauttavaan liikuntaan, ja tehdä kehoa rasittavampia liikuntakertoja harvemmin. Personl trainerit törmäävät usein siihen, että kovassa stressissä oleva ihminen haluaa liikkua nimenomaan rankalla porrasjuoksulla, bodycombatilla, jumppamaratoneilla ”tyhjentääkseen päätä”. Sama ihminen kuitenkin ihmettelee, kun keho on jatkuvasti väsynyt tai on univaikeuksia,loukkaantumisia tuntuu tulevan usein tai paino ei laske vaan ehkä jopa nousee runsaasta liikunnasta huolimatta. Keho ei vain kestä monta eri stressiä päällekkäin ja yrittää viestittää, että kaipaa ennemmin joogaa, venyttelyä, rullausta, metsäkävelyä, olemista…

Ravitsemustasokin vaikuttaa liikunnan määrän sietoon. Jos olet syönyt jo pitkään huonosti, ei keholla ole valmiuksia palautua liikunnasta. Tämän vuoksi toiset kipeytyvät liikunnasta enemmän kuin toiset. Ja koska jokaisen ravitsemus on yksilöllinen, on jokaisen myös löydettävä itselleen sopiva ravitsemus omaan liikuntaansa nähden. Toiset eivät liikahdakaan syötyään hiilihydraattipainotteisen lounaan, kun toiset ovat saman aterian jälkeen valmiit juoksemaan maratonin tai kaksi.

Lisäksi kehon tottuminen liikuntaan on oleellinen osa sopivan määrän määrittelyssä. Paula huomasi vuonna 2014 olkapääleikkauksen alla kestävänsä aika paljon liikuntaa. Kirurgi kun puhui jatkuvasti leikkausta suunniteltaessa ammatti- ja kilpaurheilijoista ja miten he ovat vastaavasta leikkauksesta toipuneet. Paula ihmetteli asiaa, eihän liikuntaa nyt kilpaurheilijan verran tule! Kirurgi totesi tähän, että ammatikseen urheileva treenaa lajista riippuen noin 15-20 tuntia viikossa. Paula ohjasi tuolloin 30 tuntia jumppaa viikossa, päälle pt-asiakkaiden lenkit. Leikkauksesta toipuminen kesti lähes kaksi vuotta. Ei itse olkapään vuoksi, vaan lihasten päätyä vihdoin lepoon, ne eivät heti halunneetkaan enää liikkua. Tämä teksti tulee siis kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Keho reagoi liikaan liikuntaan myös antamalla sinulle merkkejä, kun olisi tarvetta pysähtyä. Jatkuva väsymys, ruokahalun muutokset, jatkuva pieni flunssainen olo, oudot kuumeilut, univaikeudet, loukkaantumiset, rasitusvammat ovat esimerkiksi merkkejä siitä, että mahdollisesti liikut liikaa. Nämä eivät välttämättä tule kaikki yhtä aikaa, vaan yksi oire tuolloin ja toinen tällöin. Keho on sitkeä ja jaksaa vuosia käydä ylirasittuneena. Mutta jossain tulee pysähdys. Paulalle se tuli olkapääleikkauksesta toipuessa.

Hyvä nyrkkisääntö on, että liikut sinulle sopivasti, kun sinulle jää liikunnan jälkeen fiilis, että ”tätä lisää” ja pystyt liikkumaan kivutta seuraavana päivänä. Jos seuraavaan liikuntakertaan tai liikkumiseen yleensä pitää itsensä pakottaa, tai lihakset ovat kipeinä useita päiviä liikunnan jälkeen, olet todennäköisesti liikkunut liikaa. Tämä tietysti sillä oletuksella, että olet tosiaan jo aloittanut liikkumisen 😉

 

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *