Ihminen tarvitsee erilaisia kivennäisaineita päivittäisiin elintoimintoihin. Kivennäisaineet jaotellaan makrokivennäisaineisiin (mm. kalsium, fosfori, magnesium, kloridi, natrium ja kalium), joita tarvitaan päivittäin yli 100mg sekä mikrokivennäisaineisiin (mm. rauta, jodi, sinkki, seleeni ja kupari), joiden päivittäinen tarve on alle 100mg. Mikrokivennäisaineista välttämättömiä kutsutaan usein myös hivenaineiksi.

Saamme ravinnostamme monia maaperästä lähtöisin olevia alkuaineita, joista 12 on välttämättömiä, eli niitä tarvitaan kudosten rakenteisiin sekä entsyymien toiminnan ja aineenvaihdunnan ylläpitämiseen. Näitä välttämättömiä alkuaineita kutsutaan yleisnimellä kivennäisaineet. Kivennäisaineiden tarpeessa on suuria eroja, esimerkiksi luissa olevien kalsiumvarastojen ylläpitoon tarvitaan päivittäin kalsiumia ravinnosta, jotta luusto pysyy kunnossa.

 

Kalsiumia tarvitaan kudosten rakenneosana ja sen lisäksi myös solunsisäisessä aineenvaihdunnassa. Natriumilla puolestaan on suuri merkitys solunulkoisen nestetilavuuden säätelijänä, ja sekä kalium että magnesium ovat tärkeitä pääasiassa solunsisäisiä alkuaineita.

Vaikka makrokivennäisaineita tarvitaan ravinnosta ja tarvittaessa lisäravinteina elimistön optimaaliseen toimimiseen, on mikrokivennäisaineista niitä sisältävien valmisteiden mainonnassa pyritty luomaan terveyden ihmeaineiden kuva. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että kyse on yksinkertaisesti tarpeellisista alkuaineista, joita esiintyy elimistössä ja ravinnossa hyvin pieniä määriä. Nykytiedon mukaan monipuolisesta ravinnosta saa tarpeellisen määrän mikrokivennäisaineita.

Kaikkiin kivennäisaineisiin, sekä makro- että hivenalkuaineisiin, on kuitenkin syytä suhtautua samanlaisella arvostuksella. Kaikkia niitä tarvitaan ravinnosta sopivia määriä, toisia enemmän ja toisia vähemmän. Liian niukasta saannista voi seurata puutosoireita aivan kuten vitamiinien puutteessa, ja liian suuri saanti voi pahimmillaan johtaa myrkytysoireisiin. Näin voi pahimmillaan käydä, kun monipuolisen ruokavalion päälle otetaan ”varmuuden vuoksi” monikertainen määrä suosituksiin nähden lisäravinteita. Toisaalta taas ruokavalion ollessa retuperällä saadaan lisäravinteilla elimistö kuntoon ja sitä kautta myös motivaatiota parantaa ruokavaliota.

Jokainen on varmasti kuullut korkean verenpaineen ja suolan, eli natriumin liikakäytön yhteydestä. Tämä on väestötasolla ehkä tunnetuin kivennäisaineiden liikasaannin ongelma.
Kalsiumia tuputetaan erityisesti koulussa maidon muodossa, unohtaen, että kalsiumia saadaan myös muualta. Lisäksi runsas kalsiuminsaanti voi aiheuttaa esimerkiksi väsymystä, ruokahaluttomuutta, vatsavaivoja, keskittymiskyvyn puutetta, joskus sekavuutta, sekä suurentuneen vaaran munuaiskivien muodostumiseen ja munuaisen vajaatoimintaan. Tämä on kuitenkin harvinaista, sillä elimistö pystyy käsittelemään runsaita määriä kalsiumia. Paradoksaalisesti kalsiumin liikasaantikin voi aiheuttaa osteoporoosia, jos se johtuu lisäkilpirauhashormonin liikatuotannosta, kun liian vähäinen saanti tunnetusti lisää luukatoa.

Hivenalkuaineista seleenin tarve on pienimpiä, vain joitakin kymmeniä mikrogrammoja päivässä ja seleenin päivittäisen saannin nouseminen jo yhden milligramman tasolle aiheuttaa suurentuneen myrkytysriskin. Hivenalkuaineista seleenin saantia suurennetaan Suomessa lisäämällä seleeniä hallitusti lannoitteisiin ja jodilla täydennetään vähittäismyyntipakkauksissa myytävää ruokasuolaa ja joihinkin teollisiin elintarvikkeisiin lisättävää suolaa.

Moni syö kivennäisaineita lisäravinteista maaperän köyhtymisen vuoksi. Kuitenkin tämä on tiedostettu, ja siksi maaperään lisätään lannoitteissa kivennäisaineita. Kannattaakin miettiä ammattilaisen kanssa omaa ruokavaliota ja siihen liittyvää lisäravinteiden tarvetta. Automaattisesti ei ehkä kannata syödä kaikkea varmuuden vuoksi vain mainosten perusteella, vaan maalaisjärkeä voi käyttää myös tässä asiassa.

Lisäksi kannattaa muistaa, että hiven- ja kivennäisaineet eivät tuhoudu kuumennettaessa, mutta samantyyppiset kivennäisaineet saattavat heikentää toistensa imeytymistä. Esimerkiksi kalsium runsaina määrinä heikentää raudan, sinkin ja magnesiumin imeytymistä. Tämän vuoksi kannattaakin tarkkailla, syökö aina pinaattinsa jogurttismoothieen sekoitettuna. Jälleen kerran yksipuolinen ruokavalio voi heikentää kivennäisaineiden imeytymistä ja siksikin kannattaa suosia monipuolista ja vaihtelevaa ruokavaliota.

 

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *